Ajatuksia

Ajatuksia kauneudesta

Millainen esine on kaunis?

Kaunis -tai kiehtova. Mikä kiehtoo, miellyttää silmää, mihin katse hakeutuu?

Ihminen on kautta historian koristellut käyttöesineitään, vaatteitaan ja asuinympäristöään. Varhaisista seinämaalauksista ja kiveen, luuhun tai puupinnalle maalatuista tai kaiverretuista teoksista näkyy tekijän kauneudenkaipuu. Vai onko kyseessä sittenkin oma kauneudenkaipuu, halu etsiä kauneutta ympäristöstään? Ehkä varhainen tekijä onkin vain pyrkinyt vangitsemaan saaliseläimen sielun tai merkinnnyt muistiin saavutuksiaan?

En tiedä.

Ehkä kauneudenkaipuu on kuitenkin yhteistä ihmisille.

Muoto ja muoti elää. Tavoitteet ja tarkoitus muuttuvat. Barokin rehevyys ja runsaus keveni rokokoon eläviin ja luonnosta haettuihin muotoihin. Klassismin aika oikoi ja kevensi huonekaluja. 1800 luvun kertaustyylit herättelivät henkiin näitä vanhoja tyylejä, mutta sarjatyö ja koneet tietysti vaikuttivat tekotapaan ja sitä myötä tyyliin. Viime vuosisadan alun kansallisaatteiden innoittama romanttinen tyylisuunta (jugend, kansallisromantiikka, art nouveau -nimillä tunnettuna eri puolilla eurooppaa) korosti taas käsityöläisyyttä ja luontoaiheita, eläviä linjoja.

Satakunta vuotta sitten vallalle noussut tyylisuunta katkaisi puolestaan tämän ajattelun. Funkis korosti muodon puhtautta, ja jonka kantava ajatus oli, että esineen käyttö määräämuodon. Näinhän asia toki on -tiettyyn pisteeseen asti. Ei ornamentti kuitenkaan rikos ole, kuten tuolloin joku rohkeni väittää!

Historia tuo oman lisänsä esineeseen, kulkee sen mukana ja kertoo tarinaa ihmisistä tai olosuhteista ennen meitä. Luonnonmateriaalit kestävät yleensä aikaa ja vanhenevat kauniisti.

Rakenne. Materiaalivalinta ja esineen käyttö määräävät sen rakenteen. Mittasuhteet ja rakenne kulkevat käsi kädessä.

Materiaalivalinta on mielestäni yksi keskeisimpiä esineen kauneuteen liittyviä asioita. Luonnonmateriaalit ovat kauniita jo itsessään -ja näistä puu on minulle erityisen tuttu.

Viereisen kuvan koivuinen yöpöytä Kaarne on aika hyvä esimerkki puun käytön mahdollisuuksista. Käytettävyys toteutuu -kansitaso ja vetolaatikko. Seinäkiinnitys jättää lattian vapaaksi, ylimääräistä tilaa pöytä ei vaadi. Historiaa tällä ei vielä juuri ole, mutta rakenteen keskeisin osa, käsin tehty sinkkaliitos, juontuu satojen vuosien perinteistä. Liitoksen "kulmikasta luonnetta" on hiukan pehmennetty pyöristämällä, se tuo pöytään paitsi rauhallista, unenomaista pehmeyttä, myös mielenkiintoisen yksityiskohdan. Öljytty ja vahattu puupinta miellyttävän samettinen ja jättää puun kuvioinnin esiin. Lisätietoa sivulla Verkkokauppa

Raskassiipinen, ikiaikainen, kiiltäväsulkainen korppi tunnettiin aiemmin nimellä kaarne.